A. Listo: Ansala. Suomen Metsästysmuseon julkaisuja 17. 2007.
 |
A. Listo:
Ansala |
Ansala
Suomen Metsästysmuseon julkaisusarjassa ilmestyi näköispainos Akseli Liston kirjasta Ansala. Kirja on kuvaus Ansalan Metsästyshoitoyhdistyksen ensimmäisestä vuosikymmennestä, vuodesta 1907 vuoteen 1917. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta Ansalan Metsästyshoitoyhdistyksen perustamisesta ja 90 vuotta seuran kymmenvuotishistoriikin julkaisemisesta. Suomen Metsästysmuseo halusi ottaa tästä historiikista näköispainoksen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi, sillä seuran jäsenet ja heidän elämänsä nivoutuvat myös maamme itsenäistymisen aikaisiin vaiheisiin. Metsästyshoitoyhdistyksen toiminta on myös osa paikallista Riihimäen - Lopen kulttuurihistoriaa. Yhdistyksen jäsenet olivat oman aikansa merkkihenkilöitä tieteen ja taiteen eri aloilta. Kirjan eräretket antavat myös mielenkiintoisen kuvauksen 1900-luvun alkuvuosikymmenien akateemisten erämiesten metsästysharrastuksen synnystä ja vaiheista.
Ansalan Metsästysyhdistyksen esihistoria, kuten Listo aikaa kirjassa kuvaa, alkaa yhdistyksen perustamista edeltävästä ajasta. Suuren suomalaisen palovakuutusyhtiön johtaja filosofian tohtori K.A. Brander (myöhemmin suomennettuna Paloheimo) kutsui Helsingin Suomalaiselta Klubilta metsästyskumppaneita jahtiin veljensä H.G. Branderin maille Santamäen kartanoon Lopelle. Näiden metsästäjien toiminta vakiintui vuosien myötä siten, että 1907 he perustivat Ansalan Metsästyshoitoyhdistyksen. Kolmetoista vuotta myöhemmin vuonna 1920 nimi muutettiin Ansalaiset ry:ksi. Seuran kokoukset pidettiin Helsingin Suomalaisella Klubilla.
Varsinaisia jäseniä seurassa sai olla kerrallaan 12. Perustajajäseniä olivat mm. professori Matti Äyräpää, Suomen pankin tirehtööri Kaarlo Basilier, dosentti Karl Hirvisalo, lääkintöneuvos Akseli Koskimies, lainopin tohtori Hugo Rautapää, teknillisen korkeakoulun rehtori Onni Tarjanne ja tietysti veljekset H.G. ja K. A. Paloheimo sekä historiikin kirjoittaja Akseli Listo, joka oli ammatiltaan juristi. Pian perustamisensa jälkeen seura sai käyttöönsä oman metsästysmajan, kun H.G. Paloheimo lahjoitti rakennusta varten hirret ja pyysi seuran jäseniä valitsemaan sopivan majan paikan Ansalanmäeltä, noin viiden kilometrin päässä nykyisen Riihimäen kaupungin keskustasta Lopelle päin. Majan piirustukset teki seuran jäsen arkkitehti O. Tarjanne, joka oli ansioitunut sitä ennen mm. Suomen Kansallisteatterin suunnittelijana. Metsästysmaja oli suunniteltu juuri 12 hengen seuruetta ajatellen, sillä yläparvella oli makuutilat tälle määrälle metsästäjiä. Kirjassa on hauskoja kuvauksia herrojen illanvietoista metsästyksen lomassa. Metsästyksen lisäksi erittäin tärkeää olivat keskustelut ajankohtaisista asioista ja yhteislaulu kajahti aina illanvietoissa. Ansalaisilla oli myös oma laulukirja Ansalaisten laulu. K.A. Paloheimolla oli tapana illanvieton päätteeksi töräyttää metsästystorvellaan nukkumaanmenosignaali, jonka jälkeen herrojen oli määrä nousta lehtereille herätäkseen virkeinä seuraavan päivän jahtiin.
Kirjassa on hauskat kuvaukset kaikista metsästyshoitoyhdistyksen jäsenistä ja valokuvia heistä. Erityisesti on mainittava K.A. Paloheimo, joka Liston mukaan oli kerrospukeutumisen mestari. Hänellä saattoi kylmällä ja tuulisella säällä olla jopa viidet housut päällekkäin, sillä vaatekertojen väliin jäävä ilmatila säilytti lämpöä. Metsän ollessa märkä, hän ripusti polviensa suojaksi vedenpitävän tumman esiliinan. Listo kuvaa myös hauskasti seuran presidentin päähinettä: "Päässä on miehellä tavallisesti pieni, huipukas, vihreä plyysihattu, jota monet monet räntäsateet ovat jo ehtineet aistuttaa ja puiden oksat siitä aikoja sitten sulkakoristeet poiskarsia. Paremmaksi vakuudeksi tunkee hän hattuunsa parin villasukkia, ja sitten on hänen päälaellaan lämmin ja pekveemi olla." Näin K.A. Paloheimo opasti myös muita seuran jäseniä kerrospukeutumisen jaloon taitoon.
Ansalaan kutsuttiin myös vieraita. Kerrotaan esimerkiksi tasavallan presidentti Svinhufvudin olleen ansalaisten vieraana, kävihän Svinhufvud usein myös hirvijahdissa Hyvinkään lähellä Kytäjän kartanossa. Myös seuran jäsenten ulkomaalaiset tuttavat pääsivät vieraina nauttimaan Ansalan eräretkistä. Rouvilla ei yleensä ollut asiaa Ansalaan, mutta joskus heitä kutsuttiin marja- ja sieniretkille ja kevättalvella järjestettiin rekiretkiä.
Mielenkiintoisia ovat kuvaukset herrojen matkanteosta Ansalaan. Alkuvuosina Helsingistä matkustettiin lauantai-iltapäivänä junalla ensin Riihimäelle, josta saatettiin kävellä perille asti tai sitten matkattiin hevoskärryillä. Riihimäen - Lopen kapearaiteisen rautatien valmistuttua 1907 yhdistys hankki itselleen hevosvetoisen kiskovaunun ns. körökörökärryn. Ansalalaisille erkani oma ns. Kallelan rata, jota pitkin heidän oli tapana antaa körökörökärryjen vapaasti mennä mäkeä alas Riutansuolle ja sieltä jatkettiin loppumatka jalan majalle.
Metsällä käytiin yleensä sunnuntaina, sillä majalle saavuttiin työpäivän jälkeen lauantai-iltana. Riistasaaliista pidettiin tarkkaa kirjaa, ja vuonna 1908 on metsästyspäiväkirjaan kirjattu hyödyllinen riistasaalis, joka oli mm. 5 metsoa, 12 teertä, 3 peltopyytä, 5 metsäkanaa eli riekkoa, 19 jänistä ja 3 hirveä. Lisäksi oli vahinkoeläimiä: haukkoja, pöllöjä, variksia ja kettuja. Kirja on kirjoitettu leikkimielisesti, kuten Akseli Listo saatesanoissaan mainitsee. Tämän päivän lukijalle välittyy Ansalaisten lämmin yhteishenki, jonka luoja ja keskushenkilö oli seuran presidentti K.A. Paloheimo. Hauskan lisän tuovat kirjan lopussa olevat Metsästysyhdistyksen ja majan säännöt. 1950-luvulle tultaessa Ansalaisten käynnit majalla vähenivät ja Metsästysseura Ansalaiset lakkautettiin vuonna 1953. Seuran toiminnan päätöskokous oli vuonna 1959.
Ansalan metsästysmajan historiaa ja perinnettä vaalitaan edelleen ja se toimii K.A. Paloheimon pojanpojan Arvi Paloheimon ja hänen perheensä kesänviettopaikkana. Varatuomari Arvi Paloheimo kiteyttää näköispainokseen tehdyn kansilehden saatesanoissa Ansalan merkityksen lyhyesti toteamalla: "Ansala oli fennomaanien tukikohta ja K.A:n akatemia ja osa Paloheimojen perinnettä".
Aikoinaan kirjasta on otettu arviolta 200 kappaleen painos, eikä sitä enää ole saatavilla antikvariaateistakaan. Näköispainosta on otettu 500 kappaletta ja se on myynnissä Metsästysmuseon myymälässä. Metsästysmuseo kiittää lämpimästi H.G. Paloheimo Oy:tä ja Paloheimon perinnesäätiötä tuesta, joka mahdollisti näköispainoksen ottamisen.
Anne Uotila-LaineMuseonjohtaja
Julkaisua on saatavisssa Metsästysmuseosta (p. 019-722 293, info@metsastysmuseo.fi) hintaan 10 euroa + toimituskulut.
Museon pääsivu | Julkaisut | Hakemisto | Vaihtuvat näyttelyt